Monestikohan oon päättäny että "huomenna alotan uuden elämän" tai "vuoden päästä mulla on täydellinen kroppa". Yleensä menee hyvin noin viikon, harvemmin kahta. Homma on läsähtänyt sairastumiseen, reissuun, juhliin, tyttöjen iltoihin yms.
Toivon että tää blogi auttaa mua pysymään kasassa ja jatkamaan repsahduksista huolimatta, sillä niitä on tulossa paljon.

Tykkään liikkua, kuitenkaan en liiku juurikaan. Pidän lenkkeilystä, mutta lenkkeilen ehkä kerran vuodessa. Rakastan kuntosalia, mutta kuitenkin käyn harvoin siellä.
Syynä on, että yksinkertaisesti pelkään tuttuihin törmäämistä. En voi lähteä ulos edes hakemaan postia tai viemään roskia ilman että tapaan jonkun tuttavan.
Inhoan näin pienellä paikkakunnalla asumista, mutta en halua jättää kavereitani ja pidän myös koulustani. Vuoden päästä kuitenkin luultavasti muutan, jipii!

Palaan aiheeseen. En viiti liikkua ulkona, piste. Pyöräilemisestä kuitenkin tykkään, mutta nyt se on jotenkin jäänyt. Huonot ilmat ovat osasyy, toinen laiskuus. Nytkin on ollut pari päivää loistava sää, mutta mitä minä olen tehnyt? Istunut sisällä yksin koneella.

On mulla kavereita, mutta ne on aina reeneissä, reissussa tai kotona. Ne jotenki viihtuu kotona porukoiden kans, minä en.
Yleensä pari kertaa kuussa pidämme tyttöjen iltoja, katselemme leffaa ja olemme koneella, kuuntelemme musiikkia ja joskus juopottelemme. Nykyään aika usein.

Oli mulla harrastus, 2x reenit viikossa + kuntosali. En kuitenkaan viihtynyt reeneissä ja näi, joten en ole käynyt n. 3kk.
Kyllä mää ihan oikeesti kävisin vielä siellä, mutta eka kuukauden olin reissussa tms. ja
seuraavana en enää vain viitsinyt/jaksanut mennä.
Tykkäsin tosi paljon lajista, mutta en joukkueesta.

Koulussa mulla on paljon kavereita, ja kyllä siis vapaa-ajallakin, mutta ei ne vaan jaksa olla silleen ilman mitään erityistä syytä :s

Äh, tuntuu että toistan itteeni.

Kotona menee huonosti, porukat eros ku olin pieni, mulla on veli.
Isän kanssa en tällä hetkellä ole puheväleissä, siihen on syy, mutta en halua kertoa sitä, koska pahin mitä vois tapahtua on että joku tunnistais mut.
Veljen kanssa sama homma.
Äidin kanssa oltiin ennen tosi hyvissä väleissä, sitten se alko kuuntelee isää ja veljeä, ja meille tuli riitoja.

Eilen viimeks tapeltiin, ja tulin sanoneeks että: "kolmen vuoden päästä en oo sun kans missään väleissä". Olen silloin täysi-ikäinen.
Harmittaa tosi paljon, mutta tarkoitus oli jatkaa lausetta "..jos viet multa mun elämän", mutta en saanut sitä ulos ku alko itkettää. En tajua miks itken niin herkästi, kyyneleet vaan alkaa valumaan ja ääni värisee vaikka asiassa ei ole itkettävää.
Äidin kanssa tapeltiin siitä pääsenkö kavereiden kanssa reissuun, ja hän ei päästänyt.

Mun tarkotus on tässä blogissa kirjottaa mun laihdutuksesta ja silleen, mutta myös mun muusta elämästä. Kuitenkin niin, että mua on mahdotonta tunnistaa.

Otin juuri kuvia, jotka voin ehkä julkaista jos/kun onnistun pudottamaan sitä painoa.

Aloitus mittani ovat: 162,3cm ja 68,5kg

Mittailen vielä hiukan:

Reidet: 61,5cm
Vyötärö: 78cm
Levein kohta navan alapuolelta: 97cm
Takapuoli: 103
Puoliväli olkapään ja kyynärpään välistä: 30cm
Puoliväli kyynärpään ja käden välistä: 21cm
Sääret: 36cm

En sen tarkemmin mittaile ku 0,5cm tarkkuudella. Sääret oli kyllä helppo mitata ku ne ei hölly yhtään seisoessa :D Mutta muualta en oikein tienny että pitikö ne mitata silleen miten ne on ku seisoo normaalisti vai niin kireeltä ko meni. Otin silleeen miten ne on normaalisti mutta se on sitte että ku saatan joskus pitää sitä mittää vähän tiukemmalla ja joskus löysemmällä :S
Mitenköhän se pitäis oikeen tehä?

Noh kerron vielä vaikka tän päivän syömisiä:

- iso peruna
- pihvi
- keitettyjä porkkanoita


En jaksa laskee kaloreita, mutta äiti tekee yleensä aika rasvasta ruokaa :/
En oo vielä syöny muuta.


EDIT: Söin lisää


- appelsiinijogurttia
- ruisleivän molemmat puolikkaat
- puolikkaan tonnikalapurkin
- 6 pientä hajanaista juustosiivua
- digestive keksi